Kuulumisia

Se on siinä! Armeijahommat nimittäin! Menihän se aika melko nopeaa näin jälkeenpäin kun miettii. Ja oli ehdottomasti hyvä kokemus. Vaikka tuntu, että kokoajan oli semmoinen paine ja ärsytys päällä, niin kyllä siellä oppi kaikenlaista. Parhaimpia aikoja olikin ne, kun joutui rämpiin metsässä hiestä märkänä. Niitä ei minun inttiaikaani kylläkään kuulunut kovin paljon.

Uudenvuoden jälkeen aloitankin sitten pitkän ja raskaan urakan. Tavoitteenani on, että pääsisin lääkikseen sisään 2018 vuoden keväällä. Vaikka kuin lukisin, tiedän, että en vielä seuraavana keväänä pääse sisään. Silti käyn tietenkin yrittämässä! On mukavaa päästä opiskelemaan pitkästä aikaa. Aluksi voi olla lukutekniikka vähän hakusessa, mutta uskon sen löytyvän nopeasti. Mikäli mahdollista, pyrin käymään lukiossa opiskelemassa fysiikan kursseja, joita en lukion aikana kerennyt opiskella.

Mutta ensin on joulu! Aion nauttia nyt uuteenvuoteen asti vapaa-ajasta, mitä minulla on pitkästä aikaa kunnolla. Ennen joulua pellailen koneella, lueskelen sarjakuvia, kuuntelen musiikkia, räpläilen puhelinta, siivoan ja muuten vaan chillailen. Jouluna ja joulun jälkeen vietän aikaa perheen ja läheisten kanssa. Sitten 27 päivä lähdemme Emman kanssa Helsingissä pyörähtämään. Siellä pari päivää kulluu kauppoja kierrellen, syöden ja yhteisestä ajasta nauttien. Käymme myös Heurekassa, jossa olen pitkään halunnut käydä. Tykkään kauheen paljo tollasista pikku kaupunkilomista. Mut sit toisinaan on kiva käydä esimerkiksi viikon mittasella laskettelureissulla.

Pyrin nyt kirjoittelemaan enemmän, kun aikaa on. Uskon, että kun aloitan lukemaan pääsykokeisiin, päivärytmini on suunnilleen tällainen: 8:00 Aamupala, 8:30 aloitan lukemaan, 11:00 lounas, 11:45 Lucan kanssa lenkille, 12:30 lukeminen jatkuu, 15:30 päivällinen, 15:00-17:00 lopetan lukemisen, 17:00 -> Pelaan, urheilen, vietän Emman kanssa aikaa ja kaikkea muuta mitä keksinkään. Ei loppujen lopuksi tule luettua, kuin n.6h päivässä, mutta en pysty keskittymään kovin paljon pitempään, joten ei ole järkeä pakolla yrittää lukea etiäpäin. No onneksi täsä on vielä aikaa lomailla, eikä tarvi miettiä nuita asioita! Hyvää joulua kaikille!

Armeijassa

Olen yllättynyt siitä, kuinka armeija vie voimat miehestä. Viikonloppuisin en jaksa tehdä mitään kovinkaan kummosta. En myöskään jaksa kehitellä pitempää postausta. Siksi ajattelinkin, että en tee minkäänlaista armeijapostausta, vaan saa kommentoida ja kysyä, jos löytyy jotain mitä haluaisi tietää minun armeija menoistani.  Perustietona voin kertoa, että kuulun tykistöön ja siellä 2. Tuliasemapatteriin. Minulla on menossa tällä hetkellä peruskoulutuskausi, joka on kaikille alokkaille samantapainen ja noin kahden viikon päästä saan tietää, mikä on palvelusaikani. Näin lyhyillä sanoilla toivotan kaikille hyvää alkavaa syksyä!

Ammatin valintaa

Olen innokas opiskelemaan erilaisia asioita ja siksi myös moni ammatti kiinnostaa minua. Ajattelin, että nyt esitän ammatteja, joita olen edes pikkasen tosissani harkinnut tulevaisuuden ammatikseni.

Poliisi

Tietenkin. Sehän on jokaisen pikkupojan haaveammatti. Minäkin pienenä poikana halusin kovasti poliisiksi, mutta iän myötä halut tähän työhön ovat hiipuneet. Poliisin työ olisi siitä mielenkiintoista, että näkisi erilaisia tilanteita ja ihmisiä ja kuulisi paljon erilaisia tarinoita. Kuitenkin se on loppupeleissä aika paljon työskentelemistä päihtyneiden kanssa ja varsinkin pienemmällä paikkakunnalla työskennellessä tapauksissa olevat henkilöt ovat yleensä samoja.

Arkeologi


Historia kiinnostaa minua todella paljon! Tykkään lukea historiallisia lehtiä ja kaikenlainen historia kiinnostaa. Olisi todella hienoa päästä jonnekin suurille arkeologisille kaivauksille, esimerkiksi Pompeijin raunioita tutkimaan tai sitten Egyptiin pyramideille kaivelemaan. Ikävä kyllä Suomesta on vaikeampi päästä tällaisille suuremmille kaivauksille ja onkin todennäköisempää, että pitäisi pysytellä oman maan kamaralla ja etsiä täältä jotain vanhoja esineitä. Jos minusta tulisikin seuraava Indiana Jones ;)

Aineenopettaja

Vielä yläasteella mietin opettajan uraa. Kävin TET-harjoittelussa ala-asteella yhdeksännellä luokalla ja tykkäsin olla lasten kanssa ja opettaa heitä. On hienoa nähdä. kun lapsi oppii jotain uutta, josta voi olla hyötyä hänelle vielä tulevaisuudessa. Kuitenkaan en jaksaisi päivästä toiseen olla monen lapsen kanssa, joten ala-aste opettaminen ei kävisi minulle. Haluaisin mieluiten lukioon opettajaksi, sillä siellä on enemmän opiskeluun motivoituneita nuoria, kuin yläasteella. Loppupeleissä minua ei kuitenkaan kiinnosta opettaa samoja asioita (pienillä muutoksilla) vuodesta toiseen.

Liikunnanopettaja

Tykkään liikkua itse ja minulla jäi todella hyvät fiilikset kouluajan liikuntatunneilta. Siksi olisi mukava, jos saisi itse jätettyä liikunnanopettajana oppilailleen samanlaisen fiiliksen, kuin itselle jäi. Olisi hienoa olla tekemisissä nuorten kanssa, joita liikkuminen kiinnostaa oikeasti ja jotka panostavat suorituksiin. Tietenkin liikuntatunneilta löytyy niitä, joita ei kiinnosta, mutta eihän liikunta kiinnosta kaikkia ja ymmärrän sen. Haluaisin vain opettaa heille samalla sen, kuinka tärkeää on liikkua edes jonkin verran. Lopulta tämäkään ammatti ei vain herätä minussa tarpeeksi kiinnostusta. Se menisi jonkin aikaa, mutta en voisi kuvitella sitä pidemmän ajan uraksi.

Optikko

Tämä ammatti tuli minulle nyt tänä keväänä vastaan. Etsin, että onkon mitään ammattikorkeakoulu alaa, johon voisin hakea, jolloin törmäsin tähän ammattiin. Aloin sitten tutkimaan ammattia enemmän ja oli lähellä, etten hakenutkin. Lopulta jätin kuitenkin hakematta, sillä en ollut aivan varma, että onko tämä todella se oikea ammatti. En ole kuitenkaan aivan täysin heittänyt syrjään ajatusta hakea myöhemmin tähän ammattiin. Se olisi ihmisläheinen ja siinä saisi auttaa ihmisiä, juuri sellaisia asioita, joita haluan työltäni. Eräs sanoi, ettei minulla ole tarpeeksi silmää valita kehyksiä asiakkaille :'D

Psykologi

Ajatus psykologin urasta tuli lukiossa, kun aloin opiskelemaan psykologiaa. Nautin psykologian opiskelusta paljon ja pidän sitä mielenkiintoisena. Varsinkin mielenterveys kiinnostaa ja pidän sitä kiehtovana. Haluaisin auttaa ihmisiä, joilla on esimerkiksi masentuneisuutta tai muita ongelmia. Tykkään kuunnella paljon toisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan ja ongelmiaan ja yrittää auttaa ja lohduttaa parhaani mukaan. Olen itse yleensä aika iloinen ja on hienoa, jos saan sillä edes vähäsen parannettua myös toisen päivää! Koska tykkään kuunnella ja auttaa toisia, psykologin ammatti on vakavasti harkittava ammatti itselleni. Huonona puolena psykologin ammatissa on, että olen turhan tunnollinen ja saatan joskus jäädä miettimään pieniäkin asioita liian pitkäksi aikaa. Siksi psykologina oleminen voisi pidemmän päälle olla henkisesti todella raskasta minulle.

Lääkäri

Ammatti, josta olen haaveillut jo melko pitkään. Samalla tavalla, kuin psykologina,  lääkärinä pääsisi auttamaan ihmisiä ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Lääkärinä oppisi myös todella paljon asioita ihmisestä ja sairauksista, mikä kiinnostaa itseä paljon. Itseäni harmittaa se, että aina kun kuulee jonkun  käyneen lääkärin vastaanotolla, hän haukkuu vain lääkäriä, että tämä ei tiennyt mistään mitään tai teki väärän diagnoosin tai antoi liian vähän sairaslomaa. Tämä on yleistä, että ihmiset vain valittavat huonosta työstä, eivätkä kehu koskaan hyvästä työstä. Tietenkin on myös lääkäreitä, jotka ovat kyllä älykkäitä, mutta ovat sosiaalisesti todella huonoja, monesti ylimielisiä. Siksi olisi hienoa, jos olisi mahdollista järjestää lääkiksen kirjallisen pääsykokeen lisäksi soveltuvuuskoe, jossa karsittaisiin kaikkein epäsosiaalisesti käyttäytyvimmät. On inhottavaa, että jos joku menee lääkärin vastaanotolle apua hakemaan ja lääkäri sitten ärsyyntyy, kun potilas ei tiedä "itsestään selvyyksiä" tai tulee valittamaan "turhasta". Jos joskus itse pääsen lääkäriksi, niin pidän siitä huolen, että asiakasta kohdellaan hyvin ja saman arvoisena. Lääkäri ei ole sen parempi ihminen, vaikka onkin käynyt vaativan koulutuksen. Lääkärin ammatissa kuitenkin on sama haittapuoli, kuin psykologina. En tiedä miten pidemmän päälle henkinen kanttini kestää, mutta toivon, että saan tarpeeksi voimaa läheisiltäni ja harrastuksistani.

Siinä oli muutama ammatti, joita olen harkinnut tulevaisuuden ammatikseni. Näiden lisäksi on vielä jokin biologiaan pohjautuva ammatti, kuten jonkinlainen tutkija. Toisena on farmaseutti, johon innostuneisuus lähti siitä, että veljeni opiskeli farmaseutiksi. Nämäkään eivät ole täysin haudattuja ajatuksia, mutta eivät kuitenkaan (ainakaan vielä) lähimpänä sydäntä.

Oliko jotain yllättäviä ammatteja, joita olen miettinyt? Entä mikä teidän mielestänne minulle sopisi parhaiten ja mikä huonoiten?

Nautitaan!

Ajattelin, että nyt kun ei ole mitään koulu luettavaa, niin otan kaiken irti kesästä! Viime vuonna nimittäin kesä tuntui menevän täysin ohi, ei kerennyt kunnolla nauttia parhaasta vuodenajasta. Olen tehny nyt jo enemmän, kuin viime kesänä tuli tehtyä yhteensä. Olen käynyt muutaman kerran kalassa ja potkimassa olen käyny jo useasti Töisäkin on ollut niin mukava olla! Ei haittaa vaikka keli ei olisi paras, kun mieli on kirkas ja positiivinen. Ne vaikuttavat yllättävänkin paljon jaksamiseen ja viihtymiseen. Pessimistiksi kaverit minua ovat haukkuneet, en sitten tiedä, mikä todellinen luontoni on. Itse kyllä sanoisin, että olen pikemminkin realisti, kuin pessimisti ;)

Ylioppilaaksikin sitä pääsi vihdoin virallisesti. Kuten jo aiemmin sanoin, tulokset eivät olleet täysin mieleeni, mutta kohtalaiset sentään. Juhla päivä meni hyvin ja illalla tuli käytyä sitten Kalajoella pyörähtämässä. Ei sitä voi aivan sanoa, että jatkoilla olisi käynyt, kun kävimme Emman ja siskoni kanssa pyörähtämässä meren rannassa ottamassa muutaman kuvan ja autolla ajelimme vähän aikaa. Illan kruunasi munkki ja lämmin kaakao ABC:llä. Emma ja minä ei olla oikein kiinnostuneita baareissa pyörimään, odotimme nytkin jo kalajoelle lähtiessä nukkumaan pääsyä.

Ajateltiin Emmankaa käydä pieni kylpyläloma Oulun Edenissä viettämässä tässä kesäkuun aikana, ennen kuin lähden armeijaan. Kylpylässä saa levätä rauhassa ja sitten voi käydä shoppailemassa keskustassa. Tykkään pyöriä kaupoissa, vaikka en ostakaan yleensä mitään. On mukava vain kierrellä ja katsoa jos sattuisi löytymään hyviä tarjouksia. Tykkään tehdä tällaisia pieniä reissuja, ne tuovat vaihtelua arkeen. Ne ovat hyviä myös sen takia, kun ei muuten tule käytyä paljon missään. Näin ei tule aivan täysin mökkihöperöksi.

Huomenna alkaa jalkapallon EM-kisat! Onneksi kisat on nytten Euroopassa, niin ei tarvitse valvoa kovin myöhään ja näkeekin enemmän pelejä. Muistakaahan seurata pelejä!

Kesän viettoon

Nyt ei tarvitse vähään aikaan ressata lukemisista! YO kirjoitukset ovat ohi ja ne menivät kohtuu hyvin, ei tietenkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Olihan se melkoinen lukuvuosi, mutta loppujenlopuksi mukavakin. Välillä oli kovaakin väsymystä ja ressiä, mutta yllättävänkin hyvin jaksoin lukea. En loppujenlopuksi lukenukaan pääsykokeisiin, sillä huomasin, etten vain jaksa työpäivän jälkeen lukea keskittyneesti. Kävin kuitenkin katsomassa, millaisia pääsykokeet olivat ja se oli kannattavaa! Oli mukava nähdä koetilanteet ja kokeet, joten niitä ei tarvi jatkossa jännittää, kun tosissaan hakee. Innostuin lääkkiksestä yhä enemmän, kun näin kuinka mukavia tehtäviä kokeessa oli! Tarkoituksenani oli, että käyn vain katsomassa millainen koe on, mutta innostuinkin tekemään sitä ja olin kokeessa neljä tuntia eli melkein koko sallitun ajan. Kokeesta jäi tosi hyvä fiilis ja odotankin jo ensivuoden pääsykoetta! Muutenkin odotan, että pääsen opiskelemaan yliopistoon. Minulla on kauhea halu opiskella ja oppia uusia asioita. Tässä on kuitenkin ennen opiskelua edessä armeija Kajaanissa, joka alkaa heinäkuussa. Odotan armeijaa aivan mielenkiinnolla, sillä uskon, että siitä tulee hyvä kokemus!

Töissä on mennyt tosi hyvin. Ei ole ollut sellaista fiilistä, että pakolla pitäisi mennä töihin. Muutenkin olen ollut nyt YO kirjoitusten jälkeen useimmiten todella hyvällä tuulella. Jotenkin vain niin rentoutunut ja hyvä olo. Tätäkö tarkoittaa, että on kevättä rinnassa?

Jalkapallossa kausi ei ole alkanut itsellä kovin hyvin. Neljä peliä takana eikä vielä kertaakaan ole jäänyt hyvää fiilistä omasta suorituksesta. On tuntunut, ettei juoksu ole kulkenut läheskään niin hyvin kuin edellisvuosina. Se näkyy myös tilastoissa: olen tehnyt sprinttejä lähes puolet vähemmän kuin viime kesän peleissä. Siinä on selvä parannuksen kohde ja sitä pyritään parantamaan jo ensi maanantaina, kun on peli teerijärvellä!

Mietin vielä, että teenkö Mydayta, sillä en vielä ainakaan hirveenä innostunut ajatukselle. Jos en sitä teen niin yritän keksiä jotain muuta erikoista sitten!