Ammatin valintaa

Olen innokas opiskelemaan erilaisia asioita ja siksi myös moni ammatti kiinnostaa minua. Ajattelin, että nyt esitän ammatteja, joita olen edes pikkasen tosissani harkinnut tulevaisuuden ammatikseni.

Poliisi

Tietenkin. Sehän on jokaisen pikkupojan haaveammatti. Minäkin pienenä poikana halusin kovasti poliisiksi, mutta iän myötä halut tähän työhön ovat hiipuneet. Poliisin työ olisi siitä mielenkiintoista, että näkisi erilaisia tilanteita ja ihmisiä ja kuulisi paljon erilaisia tarinoita. Kuitenkin se on loppupeleissä aika paljon työskentelemistä päihtyneiden kanssa ja varsinkin pienemmällä paikkakunnalla työskennellessä tapauksissa olevat henkilöt ovat yleensä samoja.

Arkeologi


Historia kiinnostaa minua todella paljon! Tykkään lukea historiallisia lehtiä ja kaikenlainen historia kiinnostaa. Olisi todella hienoa päästä jonnekin suurille arkeologisille kaivauksille, esimerkiksi Pompeijin raunioita tutkimaan tai sitten Egyptiin pyramideille kaivelemaan. Ikävä kyllä Suomesta on vaikeampi päästä tällaisille suuremmille kaivauksille ja onkin todennäköisempää, että pitäisi pysytellä oman maan kamaralla ja etsiä täältä jotain vanhoja esineitä. Jos minusta tulisikin seuraava Indiana Jones ;)

Aineenopettaja

Vielä yläasteella mietin opettajan uraa. Kävin TET-harjoittelussa ala-asteella yhdeksännellä luokalla ja tykkäsin olla lasten kanssa ja opettaa heitä. On hienoa nähdä. kun lapsi oppii jotain uutta, josta voi olla hyötyä hänelle vielä tulevaisuudessa. Kuitenkaan en jaksaisi päivästä toiseen olla monen lapsen kanssa, joten ala-aste opettaminen ei kävisi minulle. Haluaisin mieluiten lukioon opettajaksi, sillä siellä on enemmän opiskeluun motivoituneita nuoria, kuin yläasteella. Loppupeleissä minua ei kuitenkaan kiinnosta opettaa samoja asioita (pienillä muutoksilla) vuodesta toiseen.

Liikunnanopettaja

Tykkään liikkua itse ja minulla jäi todella hyvät fiilikset kouluajan liikuntatunneilta. Siksi olisi mukava, jos saisi itse jätettyä liikunnanopettajana oppilailleen samanlaisen fiiliksen, kuin itselle jäi. Olisi hienoa olla tekemisissä nuorten kanssa, joita liikkuminen kiinnostaa oikeasti ja jotka panostavat suorituksiin. Tietenkin liikuntatunneilta löytyy niitä, joita ei kiinnosta, mutta eihän liikunta kiinnosta kaikkia ja ymmärrän sen. Haluaisin vain opettaa heille samalla sen, kuinka tärkeää on liikkua edes jonkin verran. Lopulta tämäkään ammatti ei vain herätä minussa tarpeeksi kiinnostusta. Se menisi jonkin aikaa, mutta en voisi kuvitella sitä pidemmän ajan uraksi.

Optikko

Tämä ammatti tuli minulle nyt tänä keväänä vastaan. Etsin, että onkon mitään ammattikorkeakoulu alaa, johon voisin hakea, jolloin törmäsin tähän ammattiin. Aloin sitten tutkimaan ammattia enemmän ja oli lähellä, etten hakenutkin. Lopulta jätin kuitenkin hakematta, sillä en ollut aivan varma, että onko tämä todella se oikea ammatti. En ole kuitenkaan aivan täysin heittänyt syrjään ajatusta hakea myöhemmin tähän ammattiin. Se olisi ihmisläheinen ja siinä saisi auttaa ihmisiä, juuri sellaisia asioita, joita haluan työltäni. Eräs sanoi, ettei minulla ole tarpeeksi silmää valita kehyksiä asiakkaille :'D

Psykologi

Ajatus psykologin urasta tuli lukiossa, kun aloin opiskelemaan psykologiaa. Nautin psykologian opiskelusta paljon ja pidän sitä mielenkiintoisena. Varsinkin mielenterveys kiinnostaa ja pidän sitä kiehtovana. Haluaisin auttaa ihmisiä, joilla on esimerkiksi masentuneisuutta tai muita ongelmia. Tykkään kuunnella paljon toisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan ja ongelmiaan ja yrittää auttaa ja lohduttaa parhaani mukaan. Olen itse yleensä aika iloinen ja on hienoa, jos saan sillä edes vähäsen parannettua myös toisen päivää! Koska tykkään kuunnella ja auttaa toisia, psykologin ammatti on vakavasti harkittava ammatti itselleni. Huonona puolena psykologin ammatissa on, että olen turhan tunnollinen ja saatan joskus jäädä miettimään pieniäkin asioita liian pitkäksi aikaa. Siksi psykologina oleminen voisi pidemmän päälle olla henkisesti todella raskasta minulle.

Lääkäri

Ammatti, josta olen haaveillut jo melko pitkään. Samalla tavalla, kuin psykologina,  lääkärinä pääsisi auttamaan ihmisiä ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Lääkärinä oppisi myös todella paljon asioita ihmisestä ja sairauksista, mikä kiinnostaa itseä paljon. Itseäni harmittaa se, että aina kun kuulee jonkun  käyneen lääkärin vastaanotolla, hän haukkuu vain lääkäriä, että tämä ei tiennyt mistään mitään tai teki väärän diagnoosin tai antoi liian vähän sairaslomaa. Tämä on yleistä, että ihmiset vain valittavat huonosta työstä, eivätkä kehu koskaan hyvästä työstä. Tietenkin on myös lääkäreitä, jotka ovat kyllä älykkäitä, mutta ovat sosiaalisesti todella huonoja, monesti ylimielisiä. Siksi olisi hienoa, jos olisi mahdollista järjestää lääkiksen kirjallisen pääsykokeen lisäksi soveltuvuuskoe, jossa karsittaisiin kaikkein epäsosiaalisesti käyttäytyvimmät. On inhottavaa, että jos joku menee lääkärin vastaanotolle apua hakemaan ja lääkäri sitten ärsyyntyy, kun potilas ei tiedä "itsestään selvyyksiä" tai tulee valittamaan "turhasta". Jos joskus itse pääsen lääkäriksi, niin pidän siitä huolen, että asiakasta kohdellaan hyvin ja saman arvoisena. Lääkäri ei ole sen parempi ihminen, vaikka onkin käynyt vaativan koulutuksen. Lääkärin ammatissa kuitenkin on sama haittapuoli, kuin psykologina. En tiedä miten pidemmän päälle henkinen kanttini kestää, mutta toivon, että saan tarpeeksi voimaa läheisiltäni ja harrastuksistani.

Siinä oli muutama ammatti, joita olen harkinnut tulevaisuuden ammatikseni. Näiden lisäksi on vielä jokin biologiaan pohjautuva ammatti, kuten jonkinlainen tutkija. Toisena on farmaseutti, johon innostuneisuus lähti siitä, että veljeni opiskeli farmaseutiksi. Nämäkään eivät ole täysin haudattuja ajatuksia, mutta eivät kuitenkaan (ainakaan vielä) lähimpänä sydäntä.

Oliko jotain yllättäviä ammatteja, joita olen miettinyt? Entä mikä teidän mielestänne minulle sopisi parhaiten ja mikä huonoiten?