Kuulumisia

Se on siinä! Armeijahommat nimittäin! Menihän se aika melko nopeaa näin jälkeenpäin kun miettii. Ja oli ehdottomasti hyvä kokemus. Vaikka tuntu, että kokoajan oli semmoinen paine ja ärsytys päällä, niin kyllä siellä oppi kaikenlaista. Parhaimpia aikoja olikin ne, kun joutui rämpiin metsässä hiestä märkänä. Niitä ei minun inttiaikaani kylläkään kuulunut kovin paljon.

Uudenvuoden jälkeen aloitankin sitten pitkän ja raskaan urakan. Tavoitteenani on, että pääsisin lääkikseen sisään 2018 vuoden keväällä. Vaikka kuin lukisin, tiedän, että en vielä seuraavana keväänä pääse sisään. Silti käyn tietenkin yrittämässä! On mukavaa päästä opiskelemaan pitkästä aikaa. Aluksi voi olla lukutekniikka vähän hakusessa, mutta uskon sen löytyvän nopeasti. Mikäli mahdollista, pyrin käymään lukiossa opiskelemassa fysiikan kursseja, joita en lukion aikana kerennyt opiskella.

Mutta ensin on joulu! Aion nauttia nyt uuteenvuoteen asti vapaa-ajasta, mitä minulla on pitkästä aikaa kunnolla. Ennen joulua pellailen koneella, lueskelen sarjakuvia, kuuntelen musiikkia, räpläilen puhelinta, siivoan ja muuten vaan chillailen. Jouluna ja joulun jälkeen vietän aikaa perheen ja läheisten kanssa. Sitten 27 päivä lähdemme Emman kanssa Helsingissä pyörähtämään. Siellä pari päivää kulluu kauppoja kierrellen, syöden ja yhteisestä ajasta nauttien. Käymme myös Heurekassa, jossa olen pitkään halunnut käydä. Tykkään kauheen paljo tollasista pikku kaupunkilomista. Mut sit toisinaan on kiva käydä esimerkiksi viikon mittasella laskettelureissulla.

Pyrin nyt kirjoittelemaan enemmän, kun aikaa on. Uskon, että kun aloitan lukemaan pääsykokeisiin, päivärytmini on suunnilleen tällainen: 8:00 Aamupala, 8:30 aloitan lukemaan, 11:00 lounas, 11:45 Lucan kanssa lenkille, 12:30 lukeminen jatkuu, 15:30 päivällinen, 15:00-17:00 lopetan lukemisen, 17:00 -> Pelaan, urheilen, vietän Emman kanssa aikaa ja kaikkea muuta mitä keksinkään. Ei loppujen lopuksi tule luettua, kuin n.6h päivässä, mutta en pysty keskittymään kovin paljon pitempään, joten ei ole järkeä pakolla yrittää lukea etiäpäin. No onneksi täsä on vielä aikaa lomailla, eikä tarvi miettiä nuita asioita! Hyvää joulua kaikille!

Armeijassa

Olen yllättynyt siitä, kuinka armeija vie voimat miehestä. Viikonloppuisin en jaksa tehdä mitään kovinkaan kummosta. En myöskään jaksa kehitellä pitempää postausta. Siksi ajattelinkin, että en tee minkäänlaista armeijapostausta, vaan saa kommentoida ja kysyä, jos löytyy jotain mitä haluaisi tietää minun armeija menoistani.  Perustietona voin kertoa, että kuulun tykistöön ja siellä 2. Tuliasemapatteriin. Minulla on menossa tällä hetkellä peruskoulutuskausi, joka on kaikille alokkaille samantapainen ja noin kahden viikon päästä saan tietää, mikä on palvelusaikani. Näin lyhyillä sanoilla toivotan kaikille hyvää alkavaa syksyä!

Ammatin valintaa

Olen innokas opiskelemaan erilaisia asioita ja siksi myös moni ammatti kiinnostaa minua. Ajattelin, että nyt esitän ammatteja, joita olen edes pikkasen tosissani harkinnut tulevaisuuden ammatikseni.

Poliisi

Tietenkin. Sehän on jokaisen pikkupojan haaveammatti. Minäkin pienenä poikana halusin kovasti poliisiksi, mutta iän myötä halut tähän työhön ovat hiipuneet. Poliisin työ olisi siitä mielenkiintoista, että näkisi erilaisia tilanteita ja ihmisiä ja kuulisi paljon erilaisia tarinoita. Kuitenkin se on loppupeleissä aika paljon työskentelemistä päihtyneiden kanssa ja varsinkin pienemmällä paikkakunnalla työskennellessä tapauksissa olevat henkilöt ovat yleensä samoja.

Arkeologi


Historia kiinnostaa minua todella paljon! Tykkään lukea historiallisia lehtiä ja kaikenlainen historia kiinnostaa. Olisi todella hienoa päästä jonnekin suurille arkeologisille kaivauksille, esimerkiksi Pompeijin raunioita tutkimaan tai sitten Egyptiin pyramideille kaivelemaan. Ikävä kyllä Suomesta on vaikeampi päästä tällaisille suuremmille kaivauksille ja onkin todennäköisempää, että pitäisi pysytellä oman maan kamaralla ja etsiä täältä jotain vanhoja esineitä. Jos minusta tulisikin seuraava Indiana Jones ;)

Aineenopettaja

Vielä yläasteella mietin opettajan uraa. Kävin TET-harjoittelussa ala-asteella yhdeksännellä luokalla ja tykkäsin olla lasten kanssa ja opettaa heitä. On hienoa nähdä. kun lapsi oppii jotain uutta, josta voi olla hyötyä hänelle vielä tulevaisuudessa. Kuitenkaan en jaksaisi päivästä toiseen olla monen lapsen kanssa, joten ala-aste opettaminen ei kävisi minulle. Haluaisin mieluiten lukioon opettajaksi, sillä siellä on enemmän opiskeluun motivoituneita nuoria, kuin yläasteella. Loppupeleissä minua ei kuitenkaan kiinnosta opettaa samoja asioita (pienillä muutoksilla) vuodesta toiseen.

Liikunnanopettaja

Tykkään liikkua itse ja minulla jäi todella hyvät fiilikset kouluajan liikuntatunneilta. Siksi olisi mukava, jos saisi itse jätettyä liikunnanopettajana oppilailleen samanlaisen fiiliksen, kuin itselle jäi. Olisi hienoa olla tekemisissä nuorten kanssa, joita liikkuminen kiinnostaa oikeasti ja jotka panostavat suorituksiin. Tietenkin liikuntatunneilta löytyy niitä, joita ei kiinnosta, mutta eihän liikunta kiinnosta kaikkia ja ymmärrän sen. Haluaisin vain opettaa heille samalla sen, kuinka tärkeää on liikkua edes jonkin verran. Lopulta tämäkään ammatti ei vain herätä minussa tarpeeksi kiinnostusta. Se menisi jonkin aikaa, mutta en voisi kuvitella sitä pidemmän ajan uraksi.

Optikko

Tämä ammatti tuli minulle nyt tänä keväänä vastaan. Etsin, että onkon mitään ammattikorkeakoulu alaa, johon voisin hakea, jolloin törmäsin tähän ammattiin. Aloin sitten tutkimaan ammattia enemmän ja oli lähellä, etten hakenutkin. Lopulta jätin kuitenkin hakematta, sillä en ollut aivan varma, että onko tämä todella se oikea ammatti. En ole kuitenkaan aivan täysin heittänyt syrjään ajatusta hakea myöhemmin tähän ammattiin. Se olisi ihmisläheinen ja siinä saisi auttaa ihmisiä, juuri sellaisia asioita, joita haluan työltäni. Eräs sanoi, ettei minulla ole tarpeeksi silmää valita kehyksiä asiakkaille :'D

Psykologi

Ajatus psykologin urasta tuli lukiossa, kun aloin opiskelemaan psykologiaa. Nautin psykologian opiskelusta paljon ja pidän sitä mielenkiintoisena. Varsinkin mielenterveys kiinnostaa ja pidän sitä kiehtovana. Haluaisin auttaa ihmisiä, joilla on esimerkiksi masentuneisuutta tai muita ongelmia. Tykkään kuunnella paljon toisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan ja ongelmiaan ja yrittää auttaa ja lohduttaa parhaani mukaan. Olen itse yleensä aika iloinen ja on hienoa, jos saan sillä edes vähäsen parannettua myös toisen päivää! Koska tykkään kuunnella ja auttaa toisia, psykologin ammatti on vakavasti harkittava ammatti itselleni. Huonona puolena psykologin ammatissa on, että olen turhan tunnollinen ja saatan joskus jäädä miettimään pieniäkin asioita liian pitkäksi aikaa. Siksi psykologina oleminen voisi pidemmän päälle olla henkisesti todella raskasta minulle.

Lääkäri

Ammatti, josta olen haaveillut jo melko pitkään. Samalla tavalla, kuin psykologina,  lääkärinä pääsisi auttamaan ihmisiä ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Lääkärinä oppisi myös todella paljon asioita ihmisestä ja sairauksista, mikä kiinnostaa itseä paljon. Itseäni harmittaa se, että aina kun kuulee jonkun  käyneen lääkärin vastaanotolla, hän haukkuu vain lääkäriä, että tämä ei tiennyt mistään mitään tai teki väärän diagnoosin tai antoi liian vähän sairaslomaa. Tämä on yleistä, että ihmiset vain valittavat huonosta työstä, eivätkä kehu koskaan hyvästä työstä. Tietenkin on myös lääkäreitä, jotka ovat kyllä älykkäitä, mutta ovat sosiaalisesti todella huonoja, monesti ylimielisiä. Siksi olisi hienoa, jos olisi mahdollista järjestää lääkiksen kirjallisen pääsykokeen lisäksi soveltuvuuskoe, jossa karsittaisiin kaikkein epäsosiaalisesti käyttäytyvimmät. On inhottavaa, että jos joku menee lääkärin vastaanotolle apua hakemaan ja lääkäri sitten ärsyyntyy, kun potilas ei tiedä "itsestään selvyyksiä" tai tulee valittamaan "turhasta". Jos joskus itse pääsen lääkäriksi, niin pidän siitä huolen, että asiakasta kohdellaan hyvin ja saman arvoisena. Lääkäri ei ole sen parempi ihminen, vaikka onkin käynyt vaativan koulutuksen. Lääkärin ammatissa kuitenkin on sama haittapuoli, kuin psykologina. En tiedä miten pidemmän päälle henkinen kanttini kestää, mutta toivon, että saan tarpeeksi voimaa läheisiltäni ja harrastuksistani.

Siinä oli muutama ammatti, joita olen harkinnut tulevaisuuden ammatikseni. Näiden lisäksi on vielä jokin biologiaan pohjautuva ammatti, kuten jonkinlainen tutkija. Toisena on farmaseutti, johon innostuneisuus lähti siitä, että veljeni opiskeli farmaseutiksi. Nämäkään eivät ole täysin haudattuja ajatuksia, mutta eivät kuitenkaan (ainakaan vielä) lähimpänä sydäntä.

Oliko jotain yllättäviä ammatteja, joita olen miettinyt? Entä mikä teidän mielestänne minulle sopisi parhaiten ja mikä huonoiten?

Nautitaan!

Ajattelin, että nyt kun ei ole mitään koulu luettavaa, niin otan kaiken irti kesästä! Viime vuonna nimittäin kesä tuntui menevän täysin ohi, ei kerennyt kunnolla nauttia parhaasta vuodenajasta. Olen tehny nyt jo enemmän, kuin viime kesänä tuli tehtyä yhteensä. Olen käynyt muutaman kerran kalassa ja potkimassa olen käyny jo useasti Töisäkin on ollut niin mukava olla! Ei haittaa vaikka keli ei olisi paras, kun mieli on kirkas ja positiivinen. Ne vaikuttavat yllättävänkin paljon jaksamiseen ja viihtymiseen. Pessimistiksi kaverit minua ovat haukkuneet, en sitten tiedä, mikä todellinen luontoni on. Itse kyllä sanoisin, että olen pikemminkin realisti, kuin pessimisti ;)

Ylioppilaaksikin sitä pääsi vihdoin virallisesti. Kuten jo aiemmin sanoin, tulokset eivät olleet täysin mieleeni, mutta kohtalaiset sentään. Juhla päivä meni hyvin ja illalla tuli käytyä sitten Kalajoella pyörähtämässä. Ei sitä voi aivan sanoa, että jatkoilla olisi käynyt, kun kävimme Emman ja siskoni kanssa pyörähtämässä meren rannassa ottamassa muutaman kuvan ja autolla ajelimme vähän aikaa. Illan kruunasi munkki ja lämmin kaakao ABC:llä. Emma ja minä ei olla oikein kiinnostuneita baareissa pyörimään, odotimme nytkin jo kalajoelle lähtiessä nukkumaan pääsyä.

Ajateltiin Emmankaa käydä pieni kylpyläloma Oulun Edenissä viettämässä tässä kesäkuun aikana, ennen kuin lähden armeijaan. Kylpylässä saa levätä rauhassa ja sitten voi käydä shoppailemassa keskustassa. Tykkään pyöriä kaupoissa, vaikka en ostakaan yleensä mitään. On mukava vain kierrellä ja katsoa jos sattuisi löytymään hyviä tarjouksia. Tykkään tehdä tällaisia pieniä reissuja, ne tuovat vaihtelua arkeen. Ne ovat hyviä myös sen takia, kun ei muuten tule käytyä paljon missään. Näin ei tule aivan täysin mökkihöperöksi.

Huomenna alkaa jalkapallon EM-kisat! Onneksi kisat on nytten Euroopassa, niin ei tarvitse valvoa kovin myöhään ja näkeekin enemmän pelejä. Muistakaahan seurata pelejä!

Kesän viettoon

Nyt ei tarvitse vähään aikaan ressata lukemisista! YO kirjoitukset ovat ohi ja ne menivät kohtuu hyvin, ei tietenkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Olihan se melkoinen lukuvuosi, mutta loppujenlopuksi mukavakin. Välillä oli kovaakin väsymystä ja ressiä, mutta yllättävänkin hyvin jaksoin lukea. En loppujenlopuksi lukenukaan pääsykokeisiin, sillä huomasin, etten vain jaksa työpäivän jälkeen lukea keskittyneesti. Kävin kuitenkin katsomassa, millaisia pääsykokeet olivat ja se oli kannattavaa! Oli mukava nähdä koetilanteet ja kokeet, joten niitä ei tarvi jatkossa jännittää, kun tosissaan hakee. Innostuin lääkkiksestä yhä enemmän, kun näin kuinka mukavia tehtäviä kokeessa oli! Tarkoituksenani oli, että käyn vain katsomassa millainen koe on, mutta innostuinkin tekemään sitä ja olin kokeessa neljä tuntia eli melkein koko sallitun ajan. Kokeesta jäi tosi hyvä fiilis ja odotankin jo ensivuoden pääsykoetta! Muutenkin odotan, että pääsen opiskelemaan yliopistoon. Minulla on kauhea halu opiskella ja oppia uusia asioita. Tässä on kuitenkin ennen opiskelua edessä armeija Kajaanissa, joka alkaa heinäkuussa. Odotan armeijaa aivan mielenkiinnolla, sillä uskon, että siitä tulee hyvä kokemus!

Töissä on mennyt tosi hyvin. Ei ole ollut sellaista fiilistä, että pakolla pitäisi mennä töihin. Muutenkin olen ollut nyt YO kirjoitusten jälkeen useimmiten todella hyvällä tuulella. Jotenkin vain niin rentoutunut ja hyvä olo. Tätäkö tarkoittaa, että on kevättä rinnassa?

Jalkapallossa kausi ei ole alkanut itsellä kovin hyvin. Neljä peliä takana eikä vielä kertaakaan ole jäänyt hyvää fiilistä omasta suorituksesta. On tuntunut, ettei juoksu ole kulkenut läheskään niin hyvin kuin edellisvuosina. Se näkyy myös tilastoissa: olen tehnyt sprinttejä lähes puolet vähemmän kuin viime kesän peleissä. Siinä on selvä parannuksen kohde ja sitä pyritään parantamaan jo ensi maanantaina, kun on peli teerijärvellä!

Mietin vielä, että teenkö Mydayta, sillä en vielä ainakaan hirveenä innostunut ajatukselle. Jos en sitä teen niin yritän keksiä jotain muuta erikoista sitten!

Kevään kirjoitustaistot

Puolet kirjoitettu, puolet jäljellä. Melkeen olisin toivonut, että omat YO kokeet olisivat olleet joka toinen päivä, että niistä olisi päässyt nopeammin eroon. Mutta parempihan tämä on lukemisen ja suoritusten kannalta, että useampi päivä välissä. Jostain syystä, minulla ei juuri stressiä kirjoituksista ole. En jostain syystä osaa nyt jännittää niitä, että miten ne menevät.

Enemmän minua on turhauttanut ajatus, että joutuu hakemaan useampaan kertaan lääkkikseen jo senkin takia, että pohja sinne tarvittavissa aineissa ei ole mitenkään hyvä. Yritän, mikäli mahdollista, käydä sitten lukiossa myöhemmin opiskelemassa fysiikan- ja kemian kurssit. Voi olla että siihen menee puolitoista vuottakin, kun armeija tulee tässä välissä. Tämä ensimmäinen yritys lääkikseen ei olekaan niin sanotusti kunnollinen, sillä tiedän itsekin, ettei minulla ole vielä mahdollisuuksia. Mutta en luovuta! Tahtoa ja motivaatioita nimittäin riittää. Oikeastaan odotankin nyt, että saisin armeijan suoritettua pois alta ja pääsisin lukemaan kunnolla lääkikseen, kun sitten ei ole enään YO- kirjoituksiakaan häiritsemässä. Harmittaa myös, kun en pääse kunnolla tekemään kesätöitä, kun armeija tulee niin nopiaa, jos siis pääsen kesällä armeijaan. Olenkin harkitsenut, että alottaisin työt heti kun tulemme lomalta leviltä ja lukisin sitten töiden jälkeen pääsykokeisiin. Tämä sen takia, koska en pääse lääkikseen vielä ensimmäisellä yrittämällä, niin mielestäni siitä on enemmän hyötyä tulevaisuuden kannalta, kun menen töihin tienaamaan. Tulevaisuudessa ei nimittäin paljon opintotukea saa, kun sitä nyt pienennetään.

Sitten kun kirjoitukset on ohi, voisin harkita tekeväni jonkinlaisen erillaisen postauksen, ettei aina tulisi näin samanlaisia. Saa taas heittää villejä ajatuksia tai sanoa, jos haluaa Ehdottomasti jonkinlaisen postauksen. Näkemisiin!

Japani, pelkkä haave?

Nyt kun vauhtiin pääsin ja aikaa on niin ajattelin kirjoittaa heti toisen postauksen perään, kun en pitkään aikaan ole kirjoittanut. Pidän tätä bloggausta mukavana harrastuksena, saa itselle vähän purettua mitä sitä on tehnyt ja saanut aikaan kuluneina viikkoina. Nyt aattelin kertoa eräästä unelmasta mikä on osittain mennyt jo ohi minulta ja osittain se on vielä mahdollista. Moni varmaan arvaakin mistä on kyse.

Japani. Maa jonne olen pienestä pojasta asti halunnut lähteä. Japani fanitukseni lähti oikeastaan liikkeelle, kun isoveljeni alkoi kerämään mangaa. Olin pieni poika silloin, enkä saanut heti lukea niitä, koska niissä oli, ettei suositella alle 12-vuotiaille. Kuitenkin veljeni sai äidin vakuutettua ettei niissä mittään pahaa ole, ja lopulta sain alkaa lukemaan niitä. Ja olin heti koukussa. Nykyään itselläni on kerättynä pari sarjaa, ja useamman kerääminen on kesken. Suomennettuja mangoja ostan sen mukaan kun niitä julkaistaan ja englannin kielisiä ostan silloin tällöin. Ne ovat nimittäin sen verran kalliimpia, ettei niitä aivan kokoajan voi ostella. Englannin kielisten mangojen ansiosta olen pitkälti oppinut englantia, sanastollisesti. Aloin jo joskus ala-asteella "lukemaan" englannin kielisiä mangoja. Enhän minä silloin hirveänä niistä ymmärtänyt, joskus en ollenkaan, jolloin katsoin vain kuvat. Mutta kuitenkin, kun pikku hiljaa opein englantia paremmin, niin aloin ymmärtämään englannin kielisiä mangoja enemmän ja opin uusia sanoja asiayhteyksistä. Yläasteella illat menivätkin aina mangaa lukiessa tietokoneelta. Viikonloppuisin monesti saattoi mennä ilta 12 ennen kuin lopetin lukemisen. Saatoin lukea 3-4h putkeen.

Samoihin aikohin aloin kiinnostua vaihto-opiskelusta Japaniin. Hetken mietin enemmänkin asiaa ja puhuin äitillenikin, että haluaisin lähteä. Hän sanoi, että he voisivat isän kanssa olla valmiita maksaa jos haluaisin lähteä vaihto-oppilaaksi. Mietin asiaa, mutta lopulta kuitenkin omatuntoni ei antanut minun tehdä sitä. En halunnut, että porukat joutuisivat maksamaan suuria summia, että olisin päässyt vaihtoon. En kuitenkaan niin tosissani vielä silloin ollut. Nyt kuitenkin lukiossa ajatus vaihto-opiskelusta on alkanut kaivaan yhä enemmän mieltäni. Varsinkin nyt abivuonna. Sehän tässä harmittaakin, että se paras mahdollinen aika onkin mennyt jo. Tietenkin voisin vielä yliopistostakin mahdollisesti lähteä vaihtoon, mutta tuntuu, että silloin on muutenkin rahat tiukilla, eikä vihti lainaa lähtä ottamaan.

Näin ollen suurin haave on jo mahdottomuus minulle. Olenkin sen takia yrittänyt asettaa helpommin toteutettavan haaveen: kahden viikon loma matka Japaniin. Jostain syystä sekin silti tuntuu vievän vielä ikuisuuden. Ensin pitäisi käydä armeija, jonka jälkeen pitäisi saada opiskelupaikka. Sitten kun on opiskelun saanut päätökseen voi olla jo perheen perustamisen aika, sillä alkaahan sitä olla jo silloin lähemmäs 30 vuoden. Tässä vaiheessa monelle varmasti tulee mieleen, että ajattelen aivan liian paljon ja liian pitkälle. Todennäköisesti se onkin näin. Ei saisi ajatella, että elämä on niin suoraviivaista. Mitä vain voi tapahtua. Aivan hyvin voi olla mahdollista, että asun Japanissa kymmenen vuoden päästä. En kyllä laittaisi pahitteeksi, tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin aivan hyvin muuttaa johonkin Japanilaiseen maalaiskylään. Joten en ole luovuttanut vielä pääsystä Japaniin. Olen luvannut itselleni, että joskus edes käyn siellä.

Moni niistä, jotka ovat lukeneet mangaa, saattavat ajatella, että kuvittelen Japaniin mennessäni elämän olevan niin kuin monissa mangoissa: tapahtumarikasta ja täydellistä. En kuitenkaan aivan vielä niin pää pilvissä liiku. Jostain syystä vain Japanilainen kulttuuri kiinnostaa minua aivan hirveän paljon. Haluan tietää, että ovatko Japanilaiset todella niin kohteliaita ja ahkeria opiskelemaan ja tekemään töitä, kuin heistä puhutaan. Tietenkin voisin lukea nämä asiat jonkun toisen kokemana netistä, mutta ne ovat vain jonkun toisen mielipiteitä. Haluan muodostaa omat mielipiteeni ihmisistä ja kulttuurista. Joten joskus vielä kirjoitan teille Japanista käsin, minkälaista siellä on. Toivottavasti pysytte niin kauan lukijoinani ;)

Samalla tämän kaiken haaveilun keskellä on kuitenkin muistettava, kuinka hyvä täällä koti Suomessa on asua. Täällä on varmasti paljon sellaista hyvää, mitä Japanissa ei ole, ja toisinpäin. On varmasti paljon sellaisia asioita kotimaassa, mistä en tiedä ja mitkä pitäisi kokea. Ei saa uppoutua liikaa unelmiin, ettei mene sitten oman maan hienoudet aivan ohitse! Mutta jos vain lottovoitto tulisi vaikka ensiviikonloppuna, uskonpa, että matka Japaniin tulisi varattua alta aikayksikön.

Taas on energiaa

Nyt en voi kyllä vähään aikaan valittaa, että väsyttäisi. Olen ottanut koko joululoman rennosti, en tehnyt joululomalla mitään koulujuttuja. Eihän se hyvä tietenkään ole, että niin kauan on ollut tekemättä koulujuttuja, mutta ajattelin nyt levähtää kunnolla ennen raskasta kevättä ja muutenkin jouluna on aina mukava rauhoittua kunnolla, kun perhe on koossa. Tietenkin mielessäni on liikkunut, että pitääkin olla niin laiska persoona ettei vihtinyt joulun jälkeisenä viikkona lukia. Mitä aikaisemmin olisi jatkanut sen parempi eikös se niin mene? Noh jos minä sitten loppukevään nyt ahkeroin vinkumatta.

Mutta tosiaan, olen joululomalla pelannut aika paljon. Myös  Emmankaa ollan paljon kaikenlaista tehty, käytiin muun muassa kokkolassa ja sitten ollaan katottu eri animeita ja niin eespäin. Loman aikana on kerennyt myös olla pari futsalturnausta, mutta pääsin vain toiseen, koska toinen sattui samalle viikonlopulle, kun kävin Emman kanssa hakemassa siskon Rovaniemeltä. Rovaniemi on kyllä todella hieno paikka joulun aikohin ja varsinkin pajakylä (tai porokylä kuten minä kutsun). Suosittelen jokaista käymään siellä joskus ennen joulua tai joulun jälkeen. Sieltä saa joulufiiliksen jossei muualta.

Nyt kuitenkin pitäisi maanantaina mennä koulunpenkkiä kuluttamaan(itseasiassa jo tänään olisi pitänyt, mutta kun meillä jatkuu sama jakso kuin ennen joulua ja kokeet jo tehty niin näin hyödyllisemmäksi jäädä kotiin lukemaan psykaa). Toivottavasti sitä nyt saa jotain aikaiseksi kevään aikana.

ps. Harmi ku ei voi käytettää samoja hymiöitä ku Whatsappisa, aina tulee mieleen et laitankin tällaisen hymiön nyt, mutta sitten muistankin, etteihän sellaista täällä olekaan x).